Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret? Osa 3.
Aiemmissa osissa olen käsitellyt vaatetuotannon määrää ja hintaa ympäristönäkökulmasta. Tämä osa käsittelee vaateteollisuuden kansainvälistä luonnetta ja sen vaikutusta ympäristöön.
Matkalla maailman ympäri
On selvää, että päästöjä syntyy, kun vaatteet tulevat meille hyvin kaukaa. Tämä matka on kuitenkin vain yksi pätkä siitä matkasta, jonka teollisesti valmistettu vaate tekee. Suurimmat päästöt ovat jo ilmakehässä, ennen kuin valmis vaate on edes aloittanut matkaansa tänne pohjoiseen.
Kun tuotannon mittakaava on suuri, myös työvaiheet ovat pitkälle erikoistuneita. Moni varmasti tietääkin, että suurissa vaatetehtaissa kukin ompelija tekee vain yhtä tiettyä saumaa tai työvaihetta. Kukaan ei valmista vaatetta alusta loppuun, vaan jokainen tekee oman osansa ja vaate siirtyy ketjussa vaiheesta toiseen eri käsiin. Näin tuotanto on nopeaa ja tehokasta. Samaan tapaan toimii koko tuotantoketju; yksi erikoistunut vaihe kerrallaan.
On kuitenkin yksi merkittävä asia, joka lisää vaatteen tuotantoketjun ympäristövaikutuksia: eri työvaiheiden hajaantunut sijainti. Vaateteollisuudelle on ominaista, että tuotannon eri vaiheet ovat keskittyneet eri paikkoihin, eri maihin ja jopa eri mantereille. Meillä voikin hyvin olla vaate, jossa on materiaalia Kiinasta, Yhdysvalloissa tai Afrikasta, kehrätty Intiassa, kudottu Pakistanissa ja ommeltu Bangladeshissa.
Taustalla voi olla mm historiallisia ja kulttuurisia syitä, joiden pohjalta paikallinen osaaminen on kasvanut teollisuudeksi. Syyt voivat olla myös taloudellisia. Kun mittakaava kasvaa tarpeeksi suureksi, on taloudellisesti kannattavaa esimerkiksi kuljettaa vaatteet ommeltavaksi sinne, missä työvoima on halvinta. Seurauksena on, että vaatteen valmistus aiheuttaa hiilidioksipäästöjä paitsi itse valmistusvaiheissa, myös eri työvaiheiden välillä tapahtuvissa kuljetuksissa.
Pitkät ja monivaiheiset kuljetusmatkat lisäävät huomattavasti myös pakkausten ja kemikaalien tarvetta. Useimmiten kaukomailta tulevat vaatteet on yksittäispakattu muoviin ja käsitelty suojakemikaaleilla.
Taloudellisin ratkaisu ei aina ole ekologisin, eikä usein myöskään eettisin.
Mitä made in -merkintä kertoo?
Kuluttajille valmistuvan vaatteen matkasta näkyy vain Made in -merkintä. Merkintä ei kuitenkaan kerro tuotteen valmistusvaiheista muuta, kuin viimeisimmän merkittävän tuotantovaiheen paikan. Vaatteen kohdalla kyse on siis useimmiten maasta, jossa vaate on ommeltu. Sitä merkintä ei kerro, mistä eri raaka-aineet ja komponentit ovat peräisin, tai missä eri valmistusvaiheita on tehty. Voisikin olla melkoinen yllätys, kun näkisimme vaatteessa koko listauksen sen kulkemasta matkasta. Esimerkiksi Made in Finland -merkityn vaatteen alkutuotanto kulkee usein samankaltaista mutkittelevaa polkua kuin massatuotetun kansainvälisenkin.
Hiilidioksidi ei ole ainoa ympäristöhaitta
Vaatetuotannon haitoista puhuttaessa puhutaan yleisesti kasvihuonekaasuista. Kuljetusten lisäksi kasvihuonekaasuja tuottavat tehtaat, joiden voimanlähteenä ovat fossiiliset polttoaineet. Tuotanto voi kuitenkin aiheuttaa myös monenlaisia paikallisia haittoja tuotantomaissa.
Esimerkiksi puuvillan viljelyllä voi olla merkittäviä vaikutuksia paikallisiin vesivarantoihin ja viljelyssä ja korjuussa käytetyille kemikaaleille altistuvat paitsi viljelyn parissa työskentelevät ihmiset, myös lähiympäristö.
"Järven kuivuminen ei ole ainoa aluetta haitannut ympäristökatastrofi. Järven pohjan hiekka sisältää haitallisia aineita, jotka hiekkamyrskyjen seurauksena nousevat ilmaan ja lentävät laajalle ympäristöön."
YLE Uutiset: Ympäristökatastrofi saavutti huippunsa: Araljärven pääallas kuivui kokonaan
Kemikaaleja käytetään myös monissa muissa työvaiheissa. Siinä, missä kehittyneimmissä tehtaissa huolehditaan suljetusta kemikaalikierrosta, voidaan kehittymättömissä paikoissa laskea jätevedet puhdistamattomina suoraan lähiympäristöön. Näin vaikutukset voivat tuntua koko ekosysteemissä. Monet näistä paikallisista haitoista jäävät meiltä kokonaan näkemättä ja joltain osin varmasti pimentoon myös valmistuttajilta.
Poissa silmistä
Kun katsoo ylläolevaa sokkeloista kaaviokuvaa, saa ehkä kalpean aavistuksen siitä, miten vaikea valmistuttajankaan todella on tietää, kuka tuotantoon on eri vaiheissa osallistunut, minkälaisissa työoloissa ja minkälaisilla työehdoilla. Ei ole yhtä paikkaa, jota valvoa, vaan yhden ainoan tuotteenkin valmistukseen osallistuu valtava määrä ihmisiä eri paikoissa, osa ehkä suurissa tehtaissa, osa pienissä pajoissa, osa pelloilla. Pitkissä ja monimutkaisissa tuotantoketjuissa piileekin riski, että laiminlyöntejä tai väärinkäytöksiä tapahtuu.
Kun tehdään useampia erilaisia tuotteita, käytetään sekoitemateriaaleja, tai vain kasvatetaan tuotannon volyymia, kuvio monimutkaistuu joka askeleella. Niinpä yllätyksiä tulee.
"Monet maailman suurimmista muotimerkeistä saattavat toimillaan vaikuttaa välillisesti siihen, että Kiinan Xinjiangissa ihmisiä joutuu pakkotyöhön ja tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia, sanoo yli 180:en ihmisoikeusjärjestön koalitio."
YLE Uutiset: Hyötyykö muotiteollisuus uiguurien pakkotyöstä?
Ei muiden kustannuksella
Vaikka yleensä puhun Upcyclerin yhteydessä nimenomaan vaatteiden ympäristövaikutuksista, taustalla vaikuttaa vahvasti epäeettisyyden ja eriarvoisuuden kokemus. Se, että meille valmistettavat tuotteet kuluttavat meitä monin tavoin heikommassa asemassa olevien luonnonvaroja ja elinympäristöjä, on kohtuutonta. Lisäksi työtä tehdään usein hyvin heikoissa olosuhteissa tai kohtuuttomilla ehdoilla. Se, mikä meille tuotetaan, pitäisi meidän itsemme myös olla valmiit maksamaan.
Siksi Upcyclerin pääteemoja ovat kiertotalous ja mahdollisimman lyhyet ja läpinäkyvät tuotantoketjut. Molemmat edistävät sitä ajatusta, että kuluttaisimme mahdollisimman vähän luonnonvaroja ja oppisimme tunnistamaan sekä ekologisesti, että eettisesti kestävämpiä vaihtoehtoja. Vaihtoehtojakin massatuotetulle muodille vielä on.
Lue myös:
Osa 2. Halpa vaate on myös ekologinen ongelma